Ulan Batoriin saapuessamme torjuimme tuhannet auttajat tylysti ja otimme lennosta taksin (neuvoteltuamme ensin meille hostellin taholta vinkatun hinnan noin 5000 tukrukia), kuten meitä oli etukäteen hostellilta neuvottu. Ulan Batorin hostelli sijaitsi hyvällä paikalla keskustassa sivukadulla Sukhbatar aukion (parlamenttitalon aukio) ja State Department Storen välissä. Tällä alueella kuulemma täytyy pitää tarkkaa huolta omista tavaroistaan, sillä taskuvarkaita liikkuu ihan riesaksi asti. No taskuvarkaat olivat varmaan talviunilla, sillä yhtään uhkaavaa tilannetta ei Ulan Batorissa tammikuun pakkasissa koettu, tosin tärkeät ja arvokkaat asiat pidimme visusti talvipalttoidemme alla povareissa, taskuissa, rintsikoissa jne. Hostellimme oli siis aivan ytimessä, tosin sisäänkäynti UB questhouseen löytyi korttelin takapihalta eli ns. pimeältä puolelta.
Ensimmäisenä iltana suuntasimme vielä ostamaan Millalle kadonnutta hanskaa State Department Storeen, joka olikin melkoisen suuri ja täysin länsimainen laitos. Matkaan tarttui kashmir-hanskat Millalle ja samasta matskusta pääpanta Sannalle. Alakerrasta löytyi vielä hieno ja hyvin varusteltu (huom. Mm. Valion ja Taffelin tuotteita, jotka jätimme kuitenkin tällä kertaa hyllyyn) supermarketti. Ostoksilta suuntasimme vielä pääkadun Broadway -nimiseen länkkärimestaan pizzalle, sillä päivän matkustelun jälkeen väsymys painoi ja oli helppo valita varma vaihtoehto selkeine englanninkielisine listoineen. Pizza oli hyvää ja kun hostellilla toimi vielä lämmin suihku ja netti mainiosti(saimme tietää, että huomiseksi oli lupailtu melkosta pakkasta -27 astetta päivällä ja -35-37 astetta yöllä), päivä päättyi hymyssä suin.
Aamulla suuntasimme sovitusti klo 10 ulos odottamaan kyytiämme Tereljin luonnonpuistoon. Kyyti ei sitten saapunutkaan, joten marssimme takaisin sisään. Hostellin väki soitteli ja selvitti puolestamme asiaa ja kyseinen luonnonpuistossa sijaitseva lodge ja johtaja Urnuh oli unohtanut meidät. Hostellimme tarjoutui järjestämään meille reissun samaiseen Tereljin luonnonpuistoon paikallisen perheen luokse täysihoitoon ja muutaman lisäkyssärin (kuinka kylmä jurtassa tulee aamuyöstä? Tarjotaankohan meille hevosenmaitoteetä? Millaiset vessat ovat?) jälkeen tartuimme tarjoukseen, joka oli muuten selkeästi halvempi kuin meidät unohtaneen Urnuhin.
Matka Tereljiin oli kaunis ja kuoppainen. Tiet ovat täällä melkoisessa kunnossa, vähän käy sääliksi autoja ja renkaita, mutta maisemat olivat ihania… paljon lumipeitteisiä vuoria tai aluksi enemmän tunturimaisia pyöreitä kumpuja, jurttia siellä täällä, paljon aitoja (ihmiset aitaavat omat alueensa näköjään mielellään), aakeeta, laakeeta, niin kaunista. Loppumatkasta vuoret muuttuivat kulmikkaammiksi ja terävimmiksi. Matkan loppumetreillä ohitimme paikallisen nähtävyyden Turtle Rockin, kilpikonnan muotoisen kallion, joka oli siis meille ennestään tuttu netin kuvista. Kuskimme ajoi koko matkan ympärillä härränneestä epämääräisestä liikenteestä huolimatta oikein maltillisesti ja hyvin ja toivoimmekin salaa samaa kuskia huomenna meitä hakemaan.
Maisemaa matkalla Tereljiin
Maisema suoraan auton ikkunan läpi kuvattuna
Kilpikonna- kallio matkan varrelta
Sama kilppari läheltä kuvattuna
Majoitusperheemme pihapiiriin kuului 4 jurttaa, joista yhdessä mainostettiin olevan karaoke- mahdollisuus. Saavuttuamme meille tarjottiin heti maukas keittolounas teen kanssa valmiiksi lämmitetyssä jurtassa. Jurtta oli sisutettu modernisti. Sieltä löytyi 4 sänkyä, 2pöytää, muutama tuoli ja lipasto sekä tottahan toki tv. Jurttaan tulee siis sähkö. Jurtan sydän on kuitenkin sähkötön kamina keskellä pyöreää tilaa ja sen sytyttäminen on täällä hieman ammattimaisempaa touhua kuin meidän saunan kiukaan kanssa puuhastelu. Täällä kaminaan laitetaan toki puuta aluksi, mutta tulitikkuja ei käyttänyt kukaan. Puut sytytetään maltillisen kokoisella liekinheittäjällä tehokkaasti ja perään kaadetaan hiiliä. Jurtta muuttuu nopeasti todella kuumaksi saunaksi, mutta tulen sammuttua kylmyys saapuu vastaavasti melko nopeasti.
Meidän jurtta
Jurtta sisältä
Jurtta, tv ja oikein maukas lounas
Jurttamme sijaitsi ihanassa maisemassa vuoren kainalossa ja lounaan jälkeen suuntasimme ulos pirteään pakkaseen maisemia tiirailemaan. Kipusimme viereisille kukkuloille ja voi mikä ihanuus siellä meitä odotti. Täydellinen hiljaisuus, lumi, vuoret ympärillä, muutama villihevonen matkalla, niin täydellistä ja jotenkin pyhää, että sinne olisi voinut unohtua. Vuoren rinteellä kauempana pilkisti Buddhalais- luostari ja laaksoissa siellä täällä oli pieniä jurttakeskittymiä. Selkeästi meidän majoitusperheen kaltaisia pieniä turisteja majoittavia yrityksiä oli muitakin, mutta massaturismi täältä selkeästi vielä onneksi puuttuu. Kymmenen vuoden päästä tilanne on varmasti toinen, sillä ihan tuossa tuokiossa nämä maisemat keksitään ja valjastetaan suurten joukkojen lomanviettopaikoiksi.
Maisema jurtan ovelta katsottuna
Hieman pakkasta kukkulan laella
Kukkulalta avautui ihana näkymä laaksoon
Vielä laaksoa, lunta, aurinkoa ja pakkasta
Kallio ja vuori jatkui vielä ylöspäin
Hevosia matkalla kukkulalle
Tiesittekö täällä hevosilla on parta
Pyhä paikka
Ilta meni pakkasen vuoksi jurttaillessa, nauttiessa ihanaa kotitekoista päivällistä pistäytyen välillä pirtsakassa pakkasessa tähtienbogausreissulla. Perheen teini-ikäinen tyttö oli lupautunut nukkumaan kanssamme jurtassa huolehtien meidän kaminasta ja lämmöstä. Huikeaa palvelua! Tyttö saapuikin yhdeksän maissa jurttaan mukanaan kasa peittoja ja oma mp3- soitin, josta hän selkeästi oli ylpeä. Hän kuuntelutti meilläkin sieltä tulevia kappaleita. Aluksi kuulokkeista kaikasi paikallinen rock/iskelmä, mutta hetken päästä Adelen Rolling in the Deep pärähti eetteriin. Siinä sitä istuttiin ilman yhteistä kieltä mongolialaisen teinitytön kanssa kuunnellen molempien samaa lempimusaa sitä hoilaten. Jälleen tuli todistetuksi se, että musiikki on oma kielensä ja se saa kyllä ihmiset hymyilemään onnellisena. Sanat meillä oli hieman toisistamme poikkeavat, mutta en ole kyllä aivan varma, kumpi osasi ne ja kumpi sooloili. Näissä merkeissä yö laskeutui Tereljiin ja nukahdimme naapurikaraokejurtan yhteislauluun hartaasti toivoen, ettei yöllä vaan tarvitsisi lähteä vessareissulle.
Kaminansytytys käynnissä
Kamina syttyi helposti näillä välineillä
Aamumaisema jurtan ovelta
Heräsimme yhdeksän maissa valoisaan pakkasaamuun ja jurtasta ulos astuessa törmäsimme villihevosiin, jotka olivat tulleet pihapiiriin aamiaisen toivossa. Aamupala maistui hyvin nukutun yön jälkeen ja leivät paahdoimme lämpimän kaminan päällä. Kymmenen jälkeen tuttu kuski ilmestyi meitä hakemaan, joten hyvästelimme perheen ja lähdimme kotimatkalle rapsakassa -30 asteen säässä. Matkalla Ulan Batoriin poikkesimme suuren suurella Tsinghis Kahnin patsaalla. Melkonen ilmestys, keskellä ei mitään. Yli 40metrin korkeuteen kohoava ruostumattomasta teräksestä valmistettu ratsastava Tsingis- patsas oli vaikuttava! Kompleksin sisältä löytyi muutama museo, matkamuistomyymälöitä, baari, melkoisen iso paikallisen kansallispuvun saapas ja lämpimät vessat. Myös Tsingiksen ratsun päähän pystyi kiipeämään ja sieltä näki koko ympärillä levittäytyvän maiseman. Jos jurtat ja villit lehmät olisi poistanut maisemasta, olisi voinut hetken verran luulla olevansa Suomen Lapissa, sääkin täsmäsi täydellisesti. Iltaa myöten pakkanen kiristyi ja illalliselle lähtiessämme mittari oli painunut -33 asteeseen. Lyhyen iltakävelyn ja illallisen jälkeen suuntasimme hostellille pesemään pyykkiä.
Tsingh, Tsingh, Tsinghis Kahn… kaikkien naapuri…
Melko tuimalta näytti Tsinghis läheltä
Patsasta ympäröivä maisema hevosen päästä kuvattuna
Iso kenkä museon aulasta
Viimeisenä päivänä Ulan Batorissa käppäilimme pääkadun toiseen päähän Buddhalais- luostariin ja sieltä takaisin hostellimme viereen kansallismuseoon. Buddhalaisluostarin temppelin tyyneys ja rauhaisa tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Ulkoa, kiireestä, autojen tööttäysten keskeltä ihmiset saapuivat sisälle rauhaan ja harmoniaan. Buddhalaisuutta on usein luonnehdittu rakkauden ja myötätunnon uskonnoksi ja tuo määritelmä sopi täydellisesti tuon luostarin temppelin tunnelmaan. Meidät turistitkin ohjattiin kiertämään temppeli yhdessä paikallisten kanssa rukousmyllyjä täynnä olevaa käytävää pitkin, eikä kukaan katsonut meitä kieroon. Siellä me mukana kiersimme, ihastelimme ja imimme itseemme kaunista harmonista tunnelmaa. Harmonia hävisi hetken päästä pääkadulla liikenteen meluun.
Buddha-luostari ja temppeli
Temppelille saavuttaessa paikan olivat löytäneet jo noin 1000000000 pulua
Lintujen ystävä, lintumummo temppelin aukiolla
Rukousmyllyt sivutemppelillä
Kansallismuseo oli kovin kansallismuseomainen. Muinaiset kaudet ja alueen löydökset niiden aikana oli jo aavistuksen verran puuduttavaa, perinteistä historiallista kerrontaa. Mitä ylemmäksi museon kerroksissa mentiin, sitä mielenkiintoisemmaksi museo muuttui. Ylimmissä kerroksissa kerrottiin Tsingiksestä ja esiteltiin Mongolian kansojen erilaisia kansallispukuja sekä elintapoja. Puvut sisälsivät jonkin verran turkiksia, joita täällä talven ankarissa olosuhteissa on totuttu selkeästi hyödyntämään jo aikojen alusta, mutta edelleen. Missään koskaan aikaisemmin ei kumpikaan meistä ole nähnyt niin paljon erilaisia ja erikoisia karvahattuja kuin täällä, emmekä etukäteen voineet kuvitellakaan sitä erilaisten karvahattujen kirjoa, joka on kävellyt meitä vastaan täällä Mongoliassa. Karvalakkien tyylikkyydestä en vieläkään ole varma, mutta niiden on pakko olla lämpimiä, kun ne päässä voi hymyssä suin ajaa moottoripyörää -33 asteen pakkasessa.
Seuraavana aamuna varhain hyvästelimme mukavan Mongolian haikeana ja hyppäsimme Pekingin junaan. Kolmenkymmenen tunnin junamatkalla nautimme vielä kauniista maisemista Kiinaa kohti matkatessamme. Hytin jaoimme mukavan italialaismiekkosen kanssa… Mongoliaa tulee ikävä, tänne täytyy päästä uudestaan!!!
Maisemaa junan ikkunasta
Lisää maisemaa
Auringon nousu matkalla Kiinaan
Vielä on villikameleita…
Maisema juuri ennen Gobia
Hintoja Mongoliasta:
2300 tugruk = 1 €
Yöpyminen UB- guesthouse 25 usd/twin yhteisellä kylppärillä
1 yö Tereljissä perhemajoitukseen täysihoidolla 55usd/ henkilö
Pizzat 2 hengelle, 1 olut ja 2 limua 43000 tukrukia =18,7 € länsimaisessa ravintolassa pääkadulla
Paistettu riisi kasviksilla ja tee 7000 tukrukia = 3,05 €
Pääsylippu Tsinghis Kahn- patsaalle 7000 tukrukia = 3,05€
Pääsylippu kansallismuseoon 5000 tukrukia = 2,17 €
Postikortti 600tukrukkia = 0,26€
Postimerkki Suomeen 1000 tukrukia = 0,44€
Ulan Bator the capital of Mongolia is the most coldest capital in the world says wikipedia and we were there in January. Outdoor temperatures were from -27 to – 33 celcius during the daytime and the night temperatures we really do not want to know!!!! The first evening we just went to eat and to the biggest department store in Ulan Bator, State Department Store to buy some warm clothes (cloves etc.) for next days trip to Terelj nationalpark.
Next morning we traveled to Terelj National park to see the Mongolian nature, meet the local family and stay in their owned ger one night. The nature was amazing, slightly snow in the very beautiful mountains and valleys, quietness everywhere, just us and some wildhorses…. What else you can hope and need to relax, I love it!!! The family was great. Made us good mongolian food, kept our ger warm (teenage girl even slept in our ger to keep it warm) and were so friendly . Ger was furnitured like normal home (There was even TV which we did not use). In the middle of the ger was fireplace, which they lit in very funny way.
On the way back to Ulan Bator we visited in Tsinghis Kahn statue or complex like they called it. It was huge and in the middle of nowhere. You could also climb to the head of the horse and see the beautiful landscape around the statue. It looked little bit like Lapland in Finland. Last day in Ulan Bator we visited in Buddha- temple and national museum. The temple area was like a little peace of heaven in a noisy city, so calm and caring feeling all over the place. The national museum was typical museum, lots of stuff from ancient times. I really liked Mongolia and I will miss that country and those scenaries. So that´s one of those places where you have to travel again some day!!!
Maileja ja maisemakortteja 