Costa Rica

Normaali

Hondurasin ja Nicaraguan jälkeen Costa Rica tuntui ihan eri maailmalta. Ensinnäkin monesta asiasta huokui se, että nyt ollaan selkeästi varakkaammassa maassa kuin edelliset. Costa Rica onkin taloudellisesti vakain Väli-American maista. Ja se kyllä näkyy katukuvassakin. Toinen iso shokki oli lämpötila. Ensimmäinen kohteemme Monteverde sijaitsi 1400 metrin korkeudessa vuoristoisessa ympäristössä. Lämpötilat tipahtivat 20 asteen tienoille ja se kyllä tuntui kahden 30 asteen lämmössä vietetyn viikon jälkeen kylmältä. Sade ja sen tuoma kosteus ei helpottanut tilannetta. Farkut ja villatakin sai kaivaa repusta. Millainen shokki on edessä, kun pitää palata Suomeen? Siellä ei tosin ole sisätiloissa kylmä. Se on positiivista.

Matkalla Monteverdeen

Hotellimme

Hotellin ympäristöä

Lämmittimille oli käyttöä

Puolet kylänraitista


Monteverdessä vietimme kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän. Sen aloitimme vierailemalla sateisessa Santa Elena Cloud forestissa, jossa teimme reilun tunnin mittaisen kävelyn. Kosteasta tunnelmasta huolimatta, se oli ihan vierailemisen arvoinen paikka. Retken jälkeen palasimme takaisin hotellille ja pienen lepotauon jälkeen kävelimme alas laaksoon, jossa itse kylä sijaitsi. Kylänraitti oli noin 100 metriä pitkä ja piti sisällään lähinnä souvenir-shoppeja, ravintoloita sekä yrityksiä, jotka myivät retkiä eri paikkoihin. Kävimme lounaalla ja iltapäivällä oli vielä edessä coffee tour, jota ryhmänvetäjämme kehui kovasti, mutta se ei kyllä ollut siitä maksetun hinnan (35 USD) arvoinen. Ihan jees, mutta ylihintainen.

Santa Elena Cloud Forest


Pieniä teknisiä ongelmia sadeviitan kanssa


Vähän hitaampi kulkuväline coffee tourin alussa

Banaaneja, jälleen kerran

Kahvimarjoja

Eri vaiheissa olevia kahvipapuja

Kahviviljemiä ja hienoja maisemia

Kaakaopensas


Seuraavana päivänä matkustimme bussi-vene-bussi yhdistelmällä Monteverdestä La Fortunaan. Tällä kertaa matka oli vain kolmisen tuntia, mikä oli aika lyhyt siirtymäaika moneen muuhun päivään verrattuna. Sade jatkui vielä tämänkin päivän aikana, mutta lämpötilat onneksi kohosivat taas T-paita keleiksi. Jee! Jos Monteverde oli turistipaikka, niin sitä on kyllä myös La Fortuna. Kaupunki on huomattavasti isompi (vaikka edelleen pieni), mutta tarjonta pysyi edelleen samana. Lähes kaikki retket täältä vaativat jonkinasteista matkustamista bussissa, joten nekin jäi nyt väliin tällä kertaa. Onneksi tänään ilma sentään on ollut aurinkoinen ja lämmin, joten on pystynyt nauttimaan siitä ja vain laiskotella.

Kaikkialla on tosi vihreää

Venekyytiä odotellessa

Laguna de Arenal

Arenal tulivuori

La Fortunan pääkatu

Keskuspuisto

Hotellin uima-allas


 Huomenna suuntaamme kohti pääkaupunki San Joseeta, jossa vietämme yhden yön ennen tämän ryhmän hajoamista. Minun lisäksi vain yksi toinen jatkaa matkaa vielä viikoksi Panamaan, jossa saamme sitten uusia matkakavereita. Täytyy kyllä sanoa, että kolme viikkoa on mennyt tosi nopeasti. Ja kotiin lähtökin on jo edessä 9 päivän kuluttua. Huh! Mutta en vielä ajattele sitä, vaan nautin jäljellä olevista lomapäivistä. Pura vida!

Nicaragua osa 2

Normaali

Perjantaina lähdimme matkaamaan kohti Ometepe-saarta. Matka täyteen ahdetussa chicken bussissa oli kieltämättä aika mielenkiintoinen. Ei ehkä matkustusmuoto, jota pitkillä matkoilla mielellään käyttäisin. Itse onnistuin sentään saamaan istumapaikan, mutta kaikki ryhmästämme eivät olleet yhtä onnekkaita. Lauttamatkan ja monen tunnin matkaaminen jälkeen saavuimme vihdoin Ometepelle, joka on saari keskellä Lake Nicaraguaa.  

Tiivis tunnelma chicken bussissa


Turvallista lauttamatkaa!

Jouduimme keskelle kulkuetta


Saarella majoituimme Puesta del Solin kotimajoituksessa paikallisten perheiden luona. Meidän perheemme jäsenet olivat tosi ystävällisiä. Espanjantaidot joutuivat täällä kyllä koetukselle, koska heidän englannin taidot rajoittuivat muutamaan sanaan. Majoitus kuului myös sarjaan mielenkiintoinen. Huone oli hyvin askeettinen, mutta siisti. Se ei ollut ongelma. 

Ulkonäkymä huoneemme edestä


Ensin meinasin saada sähköiskun, kun pistorasia iski aika hyvin kipinää ja poltti adapteriakin. Ei kiva. Toinen iso ongelma oli ötökät. Niitä oli ihan järkyttävän paljon. Toisen yön kohokohta oli, kun huonekaverini heräsi siihen, että jokin käveli iholla. Jep. Se oli julmetun iso hämähäkki, joka oli moskiittoverkon sisäpuolella vähän pään yläpuolella. Isäntäperhe heräsi Chelsean kirkumiseen ja tappoivat hämähäkin. Siinä vaiheessa ei edes tajunnut kysyä, että oliko se myrkyllinen ( ei ollut, se selvisi aamulla), mutta kyllä siinä iski aika hyvä vainoharha päälle kaikkien ötököiden suhteen. Vaikka en edes varsinaisesti hämähäkkejä pelkääkään. Oven alla oli kuitenkin muutaman sentin rako, josta olisi mahtunut luikertelemaan ties mikä käärme. Joten toisena yönä unet jäivät vähän vähäisiksi.

Huono kuva osumaa saaneesta adapterista

Saari itsessään oli rauhallinen ja pääsimmekin kiertelemään sitä toisena päivänä. Kävimme kävelemässä pienen järven ympärillä. Vierailimme ensin perhostarhassa, jossa yritetään parantaa tiettyjen lajien kantoja. Näimme myös luonnonvaraisia apinoita aivan muutaman metrin päästä. Sitten vuorossa ranta, mutta ilmat eivät suosineet (vettä tuli urakalla), joten tyydyimme vain lounastamaan siellä. Lopuksi kävimme vielä mineraalivesialtailla, joissa halukkaat pääsivät uimaan. Illalla vielä saimme paikallisten lasten ja nuorten tanssiesityksen päivällisen lomassa.

Concepsion tulivuori

Luonnonvaraisia apinoita kävelyreitin varrella

Atsteekkien petroglyfeja

Ranta juuri ennen sadekuuroa

Panantavat altaat


Kaksi viimeistä päivää Nicaraguassa vietimme San Juan del Surin kaupungissa Tyynenmeren puoleisella rannikolla. Paikka oli leppoisa ja oli ihana viettää pari päivää auringosta nauttien ja leväten. Ilmatkin suosivat hyvin tätä aktiviteettia silmällä pitäen. Mutta kaikesta kyllä huomasi, että oltiin taas tultu paikkaan, jossa on paljon turisteja. Palveluita oli hyvin tarjolla, mutta samantien hinnatkin nousivat huomattavasti. Esim. taksi Granadassa maksoi neljältä hengeltä 40 cordobaa (30 cordobaa=1 USD), SJdSssa se maksoi 200 cordobaa. Ruoasta maksoin enimmillään täällä 25 USD, muualla kallein taisi maksaa max. 15 USD. Kyllähän hinnat silti olivat vielä kohtuullisia, mutta maan yleiseen hintatasoon nähden suhteutettuna hyvinkin hintavia. Toisaalta kaupungin plussapuolena oli turvallisuus. Ja tietenkin ilmasto. Merituuli toi mukavan viilennyksen verrattuna sisämaan kaupunkeihin. Olisihan tuollakin voinut viettää vielä pari lisäpäivää, mutta Costa Rica kutsui.  

San Juan del Sur

Finlandia-vodkaa tuntuu löytyvän Nicaraguassa joka paikasta (tämän 1,75 litran pullon hinta noin 30€)

25 dollarin kala San Juan del Surissa

Ja 6 dollarin kana Leonissa

Nicaragua 

Normaali

Matka Nicaraguaan taittui suhteellisen kivuttomasti. Lensimme San Salvadori kautta Managuauhun, josta jatkoimme matkaa Leoniin bussilla. Pikaisen hotellikäynnin jälkeen suuntasimme päivälliselle Keskuspuiston laidalle. Näissä ruokailuissa vierähtääkin aina aikaa ihan kiitettävästi, koska meitä on 16 plus ryhmänjohtaja. Joten olimme takaisin hotellilla joskus yhdentoista aikoihin. Koska kerrankin löytyi paikka missä netti toimi yllättävän hyvin, niin siellä tulikin sitten vielä vietettyä aikaa.

Ensinäkymiä Managuausta

Yksi Leonin monista kirkoista iltavalaistuksessa

Seuraavana aamuna lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle, joka olikin hyvä. Saimme kuulla kaupungin ja koko Nicaraguan verisestä historiasta sekä mm. ihailla kaupunkia isoimman katedraalin katolta, joka jo itsessäänkin oli nähtävyys. Maisemat olivat sitten plussaa. Kierroksen jälkeen olikin jo lounaan vuoro. Iltapäivällä oli tarkoitus mahdollisesti lähteä rannalle, mutta luontoäiti päätti toisin ja ilahdutti meitä useammallakin reippaalla sadekuurolla. Aika menikin sitten lukiessa ja blogia päivittäessä.

Leonille tyypillinen talonkulma

Pääkatedraalin kattokupolit

Erilaisia kidutusmuotoja kuvattuna museon seinällä

Pieni sadekuuro pääsi yllättämään

Seuraavana päivänä oli vuorossa Leonin viholliskaupunki Granada. Nämä kaksi kaupunkia ovat taistelleet vallasta keskenään eivätkä ole erityisen ystävällisissä väleissä keskenään. Tämän riitelyn seurauksena ja kompromissiratkaisuna maan pääkaupungiksi onkin valittu Managua. Kaupunki vaikutti tosi mukavalta, olisi ollut mukava, jos olisi ollut enemmän aikaa kierrellä keskustaa. Hotellista meillä ei ollut lupa poistua kuin taksilla, koska sen lähistöllä on tapahtunut aika paljon ryöstöjä. Kaiken lisäksi Nicaraguassa vietettiin keskiviikkona vallankumouksen vuosipäivää ja suurin osa paikoista oli suljettu sen vuoksi.

Granadan Keskuspuistoa

Ekana iltana kävimme kuitenkin katsomassa Masaya tulivuorta ja pääsimme ihailemaan kraaterissa pulppuavaa laavaa kahdestakin eri paikasta. Paremmasta paikasta oli kuitenkin aika mahdotonta saada kunnollista kuvaa, koska laava oli niin kirkasta. Mutta toisaalta sen kokemuksen muistaa kyllä ilman kuviakin. Oli sen verran hieno.

Masaya tulivuori

Seuraavana päivänä kävimme pienellä kaupunkikierroksella ja sen jälkeen suuntasimme vähän kauemmaksi paikalliselle torille. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin yksi T-paita. Retken viimeinen kohde oli kraaterijärvi Laguna de Apoyo. Siellä meillä oli pari tuntia aikaa uimiseen ja muihin aktiviteetteihin.

Hotellin lähiseutua

Keskuspuistoa Granadassa

Bussilasteittain porukkaa menossa juhlimaan vallankumouksen vuosipäivää


Laguna de Apoyo
Ps. Jaoinkin tämän Nicaraguan kahteen osaan, koska muuten olisi tullut liian pitkä postaus

Kohti Hondurasia 

Normaali

 Nyt on jo ensimmäinen viikko ryhmämatkaa takana. Matka alkoi Antiguasta, jossa olimme aluksi kaksi yötä. Jo heti ekasta tapaamisesta lähtien ryhmä tuntui tosi mukavalta ja ensivaikutelma on kyllä pitänyt paikkansa. Se on hyvä asia, koska liikumme kuitenkin aika paljon myös ryhmässä, vaikka omaakin aikaa on. Ensimmäisenä iltana kävimme yhdessä syömässä ja tutustuimme samalla toisiimme. Maanantaina vuorossa oli kokkausta. Ensin kävimme tutustumassa paikallisen torin tarjontaan ja sen jälkeen valmistimme yhdessä tyypillisen guatemalalaisen ruoan nimeltä pepian. Ja lopuksi tietenkin söimme yhdessä.

Torilla

Valmiina kokkaamaan!

Itse tehtyjä tortilloja

Lopputulos


Tiistai menikin sitten matkustaessa Antiguasta Copaniin. Lähdimme yhdeksän aikoihin ajamaan pikkubussilla kohti Hondurasia. Perillä olimme joskus puoli seitsemän aikaan. Kävimme vielä yhdessä syömässä, pienellä kaupunkikierroksella ja drinkillä ennen nukkumaan menoa.

Seuraavana päivänä edessä oli tutustuminen Copanin maya-raunioihin. Ensimmäiset merkit asutuksesta löytyvät jo ajalta 1500 ekr, mutta varsinaiset kytkökset maya-kulttuuriin sijoittuvat ajalle 100 ekr. Kaupungin kulta-aika sijoittui noin vuosille 400-800, jonka jälkeen se syystä tai toisesta hylättiin. Se löydettiin uudestaan 1570, mutta kului pitkä aika ennen kuin siitä kiinnostuttiin kunnolla ja aluetta alettiin restauroimaan. Copan lisättiin UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1980.

Copan oli itselleni ensimmäinen maya-kaupunki jossa olen vieraillut, joten vertailukohtaa ei ole. Mutta vaikka Copan oli aikakaudellaan tärkeä kaupunki, se ei ollut kuitenkaan kovin suuri. Ja luultavasti paikka kalpenee suurien maya-raunioiden, kuten Tikal ja Chichen Itza rinnalla, mutta oli silti mielenkiintoinen paikka vierailla.

Papukaija


Copanin kaupunkia

Itse Copanin kaupunki oli pieni, mutta viihtyisän oloinen. Valitettavasti meillä ei ollut hirveästi aikaa tutustua siihen. Illalla nimittäin lähdimme viidakkoon ja siellä oleville kuumavesialtaille rentoutumaan. Se olikin ihan tarpeen, sillä seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle jo puoli kuuden aikaan aamulla ja saavuimme perille Roatanille noin 14 tuntia myöhemmin. Vaikka matkustamiseen kului aikaa ja käytimme viittä eri kulkuvälinettä, matka sujui loppuen lopuksi suht kivuttomasti.

Edessä bussimatka numero 2

Onneksi tämän jälkeen meillä olikin kaksi päivää vapaata Roatanilla. Meidän hotelli sijaitsi West Endissä, joka oli mukavan rauhallista seutua. Ensimmäinen päivä meni rannalla löhöilyn merkeissä ja illalla päädyimme kiertelemään baareja. 

West End, Roatan

West Bay Beach


Toisen päivän ohjelmassa oli iltapäivällä snorklausretki. Käytössämme oli iso katamaraani, jonka kannella pystyi nauttimaan vähän liiankin paahtavasta auringosta ennen kuin pääsimme pulahtamaan veteen. Roatania kehutaan erittäin hyväksi snorklaus- ja sukelluspaikaksi ja se sijaitsee maailman toiseksi suurimman riutan lähellä. Vesi olikin kirkasta ja erilaisia kaloja näkyi paljon. Koralli sen sijaan oli pääosin kuollutta. Suurin syy ilmeisesti on alueelle vuonna 1998 iskenyt hurrikaani Mitch. Koralli on ilmeisesti pikkuhiljaa palautumassa, mutta prosessi kestää pitkään. Joka tapauksessa snorklaus on aina kivaa ja saimme illan päätteeksi vielä ihailla auringonlaskua katamaraanin kannella. Kiva päätös kahdelle vapaapäivälle. Seuraavaksi matka jatkuu kohti Nicaraguaa, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla.

San Salvador

Normaali

Olinkohan vähän turhan kunnianhimoinen, kun lupailin päivitystä viikonlopun aikana. Todennäköisesti kyllä. Tässä nyt pientä juttua San Salvadorista ja hintatasosta yleisesti.


Viime viikonloppuna tein neljän päivän/ kolmen yön reissun El Salvadorin pääkaupunkiin San Salvadoriin. Yksi syy matkaan oli, että en millään pystynyt jättämään El Salvadorin kokoista häpeätahraa Väli-Amerikan karttaan. Toinen syy oli lämpimämmät kelit. Kuten viimeksi sanoin, niin on täälläkin ollut reilua 20 astetta koko ajan, mutta kyllä silti kolmenkymmenen asteen lämpötilat houkuttelivat. Joten matkaan siis.

Matka starttasi jo hyvissä ajoin perjantaiaamuna, kun shuttlebussi tuli hakemaan klo 4.00. Se vei bussiasemalle Guatemala Cityyn, josta varsinainen matka kohti San Salvadoria alkoi parin tunnin odottelun jälkeen. Bussimatka itsessään meni joutuisasti ja bussi oli tosi hyvä. Rajalla matka tökkäsi kyllä tosi pahasti ja pari tuntia meni rattoisasti passijonoissa. Porukkaa oli tosi paljon liikkeellä ja jonot liikkuivat etanan vauhtia. El Salvadorin puolella passit tarkastettiin bussissa, mutta virkailijaa sai odotella sielläkin.

Rajalla

Pientä jonoa…

Perillä oltiin sitten kahden maissa. Kamat hotellille ja menoksi. Hotellin vierestä alkoi heti isot ostoskeskukset, joita oli itse asiassa kolme suhteellisen lähekkäin. Perjantaina tulikin käytyä vähän kiertelemässä niissä. Sen lisäksi tuli istuskeltua kahviloissa ja syömässäkin kävin ihan oikeissa ravintoloissa. Lauantai iltapäivään asti sää olikin mitä hienoin, joten sai nautittua ihanasta lämmöstä. Sen jälkeen taivas repesikin ja lauantai-illan sekä koko sunnuntain satoikin sitten ihan urakalla. Onneksi oli ihan kiva hotelli, jossa tuli sitten vietettyä aikaa vähän suunniteltua enemmän.

Lähi ostaria San Salvadorissa

Yleensä ennen reissuja on tullut etsineeksi paikoista tietoa etukäteen, mutta tällä kertaa pohjatyö on jäänyt kyllä tosi heikolle jamalle. Siksi tulikin vähän yllätyksenä, että San Salvadorissa ei ollut oikeastaan tarjolla juuri minkäänlaisia ryhmille suunnattuja kaupunkikierroksia tms. Pari löytyi, mutta ne oli täyteen bookattuja. Yksityiskierroksia sen sijaan oli tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta hinnat pompsahti sen verran korkealle, että jäivät väliin. Toisaalta sunnuntaina ilmakin oli niin huono, ettei sinänsä harmittanut että lopulta sille päivälle ei ollut suunniteltua ohjelmaa. Olihan siellä jotain museoita ollut tarjolla, mutta ne ei oikein iskenyt tällä kertaa. Joten San Salvadorin kohdalla kokemukset jäivät kyllä aika ohuiksi, mutta toisaalta se tarjosi pienen miniloman opiskelun keskellä.

Kunnon sadekuuro

Hintatasosta mainitsinkin jo aikaisemmin sen verran, että Antigua ei ole kovinkaan edullinen. Toki Suomeen verrattuna kaikki on yleensä halvempaa ja yleensä on myös valinnanvaraa, että pystyy valitsemaan itselle sopivia vaihtoehtoja. Aika edullisissa paikoissa on kyllä tullut syötyä ja useampaankin otteeseen päätynyt nuudelivaihtoehtoon. Jos asuminen ja kielikoulumaksut jätetään pois laskuista, niin yhteensä mulla on mennyt noin 400€. Tuo summa pitää sisällään myös bussimatkan (n.100€) San Salvadoriin. Siellä meni rahaa takseihin ja elämiseen (pl majoitus) noin 70 dollaria. Mutta nythän se varsinainen reissaaminen itsessään vasta alkaakin ja rahaa tulee luultavasti kulumaan suhteessa paljon enemmän.


Eilen oli eka tapaaminen ryhmän kanssa ja porukka vaikutti kyllä tosi mukavalta ensivaikutelmalta. Mikä tietenkin on hyvä asia, koska edessä useampi viikko yhteistä matkaa. Huomenna matka siis jatkuu kohti Hondurasia. Katsellaan, koska seuraava päivitys sitten mahtaa tulla. Voi ottaa taas vähän aikaa…:D 

Arkea Antiguassa

Normaali

Jo melkein kolme viikkoa reissua takana ja tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti. Ensimmäinen viikonloppu meni mukavasti jetlagista ja matkustamisesta toipuessa. Sitten jälkeen alkoikin jo opiskelu. Sen myötä myös päivärytmi muotoutui aikalailla sellaiseksi, että aamupäivällä tulee tehtyä läksyt, sen jälkeen kaupungille ja kahdelta alkaa sitten espanjan tunnit. Ne loppuvat siinä puoli kuuden aikaan, jonka jälkeen ehkä käy hakemassa vielä jotain sapuskaa tai sitten tyytyy nuudeleihin kämpillä. Monesti tilanne riippuu ilmastakin. Jos sataa, niin ei hirveästi tee mieli lähteä tekemään kovinkaan pitkää kiertotietä.

Osa taloista ihanan värikkäitä

Kerrankin lähes pilvetön taivas!

Ja koska täällä on tällä hetkellä sadekausi menossa, niin ei liene yllättävää, että lähes joka päivä on satanut. Onneksi aamupäivät ovat yleensä sateettomia (yksi syy miksi valitsin iltapäivätunnit opiskelulle). Espanjan tuntien aikana on satanut lähes poikkeuksetta. Se, onko sade jatkunut myös niiden jälkeen, on sitten ollut tuurista kiinni. Ilma onneksi kuitenkin on suhteellisen lämmintä eli T-paita päällä on pärjännyt suurimman osan ajasta. Lämpötilat pyörineet reilussa 20 asteessa. Paikallisille se tarkoittaa pukeutumista toppatakkeihin ja kaulaliinoihin.

Kotikulmilla

Keskuspuisto

Sinänsä mitään mainittavaa en ole täällä ollessa saanut aikaiseksi. Ja luultavasti aina, kun viettää jossakin paikassa pidemmän aikaa, niin sitä laiskistuu. Ja toisaalta muodostuu se arki, jonka mukaan elää. Eikä täällä loppupelissä nyt mitään kovin ihmeellistä nähtävää olekaan. Kaupunki on kaiken kaikkiaan ihan mukava ja sopivan rauhallinen. Ja vaikka nyt onkin pahin turistikausi menossa, niin se ole millään tavalla ahdistavaa, niin kuin monissa paikoissa. Itse asiassa olin aika hämmästynyt siitä, että nyt on high season.

Santa Catalinan portti, ehkä kaupungin tunnetuin symboli

Vanhoja kirkkoja kaupungista löytyy useita

Volcano Agua, yksi kolmesta kaupunkia ympäröivästä tulivuoresta


Vaikka sinänsä pidän ehkä enemmän isommista kaupungeista, niin täällä pidän ennenkaikkea siitä, että kaupunki on melko turvallisen oloinen. Toki suomalaisen on välillä vaikea tottua kalteroituihin ikkunoihin ja aseistettuihin vartijoihin joka puolella. Eikä nyt puhuta mistään pienistä käsiaseista, vaan ihan isoista haulikoista (tai jostain sellaisista. En ole mikään aseiden asiantuntija). Mutta toisaalta nuo kyseiset faktat tuovat myös samalla turvallisuuden tunnetta.

Pieniä liikkeitä löytyy paljon, mutta ne ovat hyvin piilossa

Näkymä omasta huoneesta

Huono kuva ulkona hiippailevasta vartijasta

Kuten jo mainitsinkin, niin aika hurahtanut ihan huomaamatta. Espanjan tunteja on enää tänään ja huomenna. Sitten sunnuntaina alkaakin reissun toinen osio, kun liityn ryhmän matkaan. Tosin Antiguasta lähdetään eteenpäin vasta tiistaina. Yritän saada tehtyä pienen postauksen lähipäivinä El Salvadorin keikastani ja samassa vähän hintatasosta täällä. Sain jo huomautuksen siitä, että päivityksiä ei ole kuulunut, niin olkoot tämä tässä nyt tällä kertaa.

Paikallisbussi

Espanjan opiskelua Guatemalassa

Normaali

Pääsyy siihen, miksi tulin juuri Antiguaan ja Guatemalaan, on muutaman vuoden takainen päähänpinttymä asiasta. Kun Sannan kanssa suunniteltiin rtw-reissua, niin tuli luettua monia blogeja asian tiimoilta. Suuntana maailma -blogin tyypit opiskelivat täällä Espanjaa matkansa aikana ja itselle tuli fiilis, että minäkin tahdon! Joten täällä sitä nyt sitten ollaan 😀

Guatemala onkin yksi edullisimmista maista opiskella espanjaa ja täällä myös puhutaan sitä melko puhtaasti. Jonkin verran kielioppi ja ääntäminen eroavat Espanjan espanjasta, jopa niin, että tällainen suht aloittelija huomaa eron. Antigua on varmasti kallein ja suosituin kaupunki kielen opiskeluun ja koulujakin löytyy runsaasti. Itse maksan yksityistunneistani 195 dollaria/20 tuntia. Taas on suhteellista mitä kukin pitää kalliina tai halpana.

Koulu ulkoa…

ja sisältä.


Olen opiskellut espanjaa työväenopistossa reilut kaksi vuotta ja nyt on ollut vuosi taukoa aikatauluongelmien vuoksi. Siinä ajassa tuntuu, että kaikki sanat ovat kadonneet päästä. Luettua tekstiä ymmärtää yllättävän hyvin. Kuullun ymmärtäminenkin on ollut ehkä odotusta parempaa. Ehkä siksi, että monet täällä ovat varmasti tottuneet kielikoululaisiin ja puhuvat siksi normaalia hitaammin ja yksinkertaisemmin.

Uutta kielioppia

Välillä vanhan kertausta.


Mutta suurinta tuskaa tuottaa, ei-niin-yllättäen, puhuminen. Pää on kuin musta aukko, kun yrittää miettiä sanoja. Tai sitten ne sanat muistaa ruotsiksi! En tiedä mikä siinä on, mutta koko espanjan opiskelun ajan on ollut sama ongelma. Muuten ei ruotsiksi tahdo muistaa mitään, mutta sitten kun yrittää kaivaa espanjan sanoja, niin ne muistaa ruotsiksi. Argh! Mutta puhumiseen täällä onneksi juuri kannustetaan. Eli kaikki keskustelu käydään tunneilla espanjaksi. Englantiin turvaudutaan vain hätätilanteissa. Siinä kyllä saa laittaa vähän aivonystyröitä liikkeelle, kun yrittää selittää yötöntä yötä ja kaamosta espanjaksi. Tai miksi pakkaslumesta ei voi tehdä lumiukkoja. Saattaa opettajalla olla mielenkiintoinen kuva Suomesta näiden kolmen viikon jälkeen 😀

Käynnissä Alias

Erilaisilla peleillä saadaan vähän vaihtelua tunteihin.

Jos jollekin nyt tuli tämän tekstin lukemisen jälkeen mielikuva siitä, että olen jollakin tavalla pro espanjan suhteen, niin pakko tuottaa pettymys. Huomattavasti lähempänä totuutta on se, että rallienglanti kuulostaa tosi hyvältä verrattuna mun espanjaan verrattuna. Mutta ei se mitään! Omaksi iloksi tässä opiskellaan ja eniten varmaan just toivoo sitä, että uskaltaa puhua kieltä suppeasta sanavarastosta ja virheistä huolimatta. Jospa sitä saisi taas syksyllä ujutettua ohjelmaan espanjan opinnot Suomessakin, ettei kaikki taas ehdi unohtumaan. Ja että jatkossakin osaisi sanoa muutakin kuin ”No hablo español.”.

Alkutunnelmia

Normaali

Nyt on muutama päivä takana perillä Antiguassa ja pikkuhiljaa alkanut kotiutumaan tänne. Jetlag vaivaa edelleen ja joka yö on tullut sen seurauksena herättyä kahden pintaan ja valvottua sen jälkeen pari kolme tuntia. No, toivon mukaan se helpottaa kohta.
Mutta asiaan. Majoituksessa päädyin lopulta vuokraamaan itselleni huoneen Airbnb:n kautta. Eniten päätökseen vaikutti se, että löysin mukavan ison huoneen varustettuna omalla kylpyhuoneella sekä pienellä minikeittiöllä. Kun nyt kuitenkin on tarkoitus majailla tässä paikassa yli kolme viikkoa, niin edellä mainittujen asioiden tärkeys korostui. Eikä hintakaan loppupelissä ollut kovin paha, vähän vajaa 800€/24 vrk.


Talo sijaitsee aidatulla asuinalueella, kahden vartioidun portin takana noin vartin kävelymatkan päässä kaupungin ydinkeskustasta (Parque Central). Mutta käytännössä kun mennään porttien ulkopuolelle, niin ollaan jo kaupunkialueella. Itse olen ainakin ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Rauhallinen ja turvallinen paikka oleilla. Muutenkin kyllä kaupungilla kulkiessa on tuntenut olonsa ihan turvalliseksi. Tottakai pitää olla varovainen niin kuin aina, mutta pelottanut ei ole kertaakaan. 

Tämänhetkinen kotikatu

Asuinaluetta porttien sisäpuolelta

Porttien ulkopuolelta aukeaa tällainen maisema


Antiguan kaupunki itsessään on aika jännä. Ensivaikutelma siitä on, että eihän täällä ole mitään. Kaikki kadut ja talot näyttävät samanlaisilta. Kaupunki kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja se vaikuttanee myös siihen, että taloissa ei ole mitään isoja mainoskylttejä, jotka näkyisivät katukuvassa. Onkin mielenkiintoista ohi kävellessään huomata mitä kaikkea talot kätkevät sisälleen. Aika pintapuolisen raapaisun olen vasta saanut paikoista, joten myöhemmin luultavasti tulossa kattavampaa kuvausta. 

Tyypillinen antigualainen katunäkymä


Tällä hetkellä Guatemalassa on sadekausi ja sen seurauksena turistimäärätkin ovat luultavasti alhaisempia kuin kuivan kauden aikana. Aamupäivät ovat yleensä kuivia, mutta iltapäivisin sataa enemmän tai vähemmän. Taivas on lähes koko ajan verhoutunut pilviharsoon, lämpötilat kohoavat kuitenkin päivisin yli kahdenkymmenen asteen. Ja petollista se aurinko on, vaikka sitä ei näkisikään. Todisteena siitä on allekirjoittaneen kärvähtäneet olkapäät…

Keskuspuisto


Pahoittelut hieman sekavasta tekstistä. Olen joskus osannut kirjoittaa paremminkin. Tänään ei ollut se päivä 😀 Hasta luego! 

Hola!

Normaali

Huh! Huomenna olisi sitten lähtö kohti Väli-Amerikkaa. Viimeiset pari kuukautta on hurahtanut niin kovaa vauhtia, ettei ole kunnolla ehtinyt miettimään asioita sen enempää. Suurin osa matkajärjestelyistäkin on jäänyt ihan viime tippaan. Tänään multa sitten kyseltiinkin, että aionko tällä kertaa pitää blogia reissusta. Siitä se ajatus sitten lähti, että miksipä ei. Tämä meidän vanha blogi on kuitenkin edelleen olemassa, vaikka esim. viimeiset päivitykset RTW-reissusta vielä puuttuvat… Hups!

Joten Sannan luvalla omin tämän blogin hetkellisesti omaan käyttööni. Odotettavissa tuskin kuitenkaan on yhtä syvällistä kerrontaa kuin edelliseltä reissulta ja etenkin kuvien taso tulee laskemaan reippaasti. Sannan upeiden kuvien sijasta saatte tyytyä iPhonella napsittuihin kuviin. Päivityksetkin tulee luultavasti tehtyä puhelimella, joten katsotaan minkälaista räpellystä tästä tulee 😀 

Itse reissusta sen verran, että edessä on hieman vajaat kaksi kuukautta Väli-Amerikassa. Ensimmäisenä kohteena on Guatemala, jossa tulen oleskelemaan vähän alle neljä viikkoa. Siellä on tarkoitus myös opiskella vähän espanjaa. Sen jälkeen matka jatkuu G Adventuresin matkassa neljä viikkoa ja sen aikana käydään Guatemalan lisäksi Hondurasissa, Nicaraguassa, Costa Ricassa ja Panamassa, josta elokuun alkupuolella lennän sitten kotiin.

Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaani!

Laukut pakattu!


Galapagos – Santa Cruz

Normaali

Viimeinen saari, jossa vierailimme oli Santa Cruz. Tämä saari oli toiseksi suurin Galapagoksen saarista. Sen pääkaupunki, Puerto Ayora, on asukasmäärältään saariryhmän suurin. Asukkaita siellä on yli 10 000. Saavuttuamme pomppuisen merimatkan jälkeen satamaan, heitimme laukkumme auton lavalle ja kävelimme hotellille. Matkatavaramme odottivat meitä siellä ja pääsimme majoittumaan huoneeseemme. Tälläkin kertaa hotelli oli ihan hyvätasoinen ja siisti. Pienen virkistäytymistauon jälkeen suuntasimme lounaalle.

Taas mennään!

Taas mennään!

Perillä Santa Cruzin saarella

Perillä Santa Cruzin saarella

4cal35

Hotellimme

Hotellimme

4gal6
Ruokailun jälkeen kävelimme pitkin pääkatua Charles Darwinin tutkimuskeskukseen. Siellä esitellään saaren historiaa ja tietenkin siellä oli myös kilpikonnia ja liskoja. Kuuluisin asukki, Yksinäinen Yrjö, kuoli vuonna 2012. Nyt paikalta löytyi muistomerkki tälle ilmeisesti lajinsa viimeiseksi yksilöksi jääneelle kilpikonnalle.

Lonesome Georgen muistomerkki

Lonesome Georgen muistomerkki

4gal12

4gal13

4gal14

4gal154gal16
Tutkimuskeskuksen jälkeen meillä oli iltapäivä vapaata. Kävelimme hissukseen takaisin hotellille samalla ympäristöä katsellen. Syy vapaaseen iltapäiväänkin selvisi. Ecuadorilla oli peli jalkapallon MM-kisoissa ja koko kaupunki oli kerääntynyt televisioiden ääriin. Kun peli lopulta päättyi Ecuadorin voittoon, niin juhlat olivat aikamoiset. Liput liehuivat ja mopokulkue kulki kaupungin läpi. Jalkapallon merkitystä näille ihmisille on vaikea ymmärtää. Kyse ei ole vain pelistä, vaan lähestulkoon jostain elämää suuremmasta. Kävimme juhlahumun vallitessa vielä syömässä illalla ja kiertelimme vähän kaupungilla käyden pienillä katumarkkinoilla.

Pääkatu

Pääkatu

4gal2

4gal3

4gal4

4gal7

Vähän isommat linnut kalastajien kiusana

4gal8

Merileijonakin osingonjaolla

4gal11

4gal9

4gal10
Seuraavana aamuna lähdimme retkelle Tortuga Baylle. Kävelimme ensin reilun kolmen kilometrin matkan rannalle. Saavutettuamme rannan kävelimme vielä vajaan kilometrin hiekkarantaa pitkin ja lopulta saavutimme suojaisan lahdenpoukaman. Täällä meille oli varattu kajakit, joilla saimme meloa pareittain. Pienen harjoittelun jälkeen meno alkoi sujua ja se osoittautui ihan mukavaksi puuhaksi. Pari haita näimme mangrovepuiden katveessa, mutta muut merieläimet pysyivät piilossa. Kajakoimme reilut puoli tuntia ja kävimme vielä sen jälkeen pikaisesti uimassa. Sen jälkeen olikin jo aika lähteä kävelemään takaisin hotellille. Vaikka tämä retki oli ihan kiva, niin siellä käytettävissä ollut aika oli suhteessa liian lyhyt matkoihin menneeseen aikaan.

4gal18

Tortuga Bay

4gal19

4gal20

Taas muutama lisko

Taas muutama lisko

4gal23

4gal24

4gal26

Mestarikajakoijat

Mestarikajakoijat

4gal17
Hotellilla ehdimme käydä pikaisesti suihkussa huuhtomassa merivedet pois ja sitten suuntasimmekin jo lounaalle. Suoraan sieltä hyppäsimme bussiin ja lähdimme taas retkelle. Ensin pysähdyimme laavatunnelille. Maan alla oli laavan sisälle muodostunut onkalo, jossa kävimme kävelemässä. Tämä kyseinen tunneli oli lyhyt, vain muutamia kymmeniä metrejä. Mutta pisimmät tunnelit saattavat olla jopa kilometrin mittaisia. Tunneli oli osittain melko matalaa ja hieman ahdistavakin.

Laavatunnelin sisäänkäynti

Laavatunnelin sisäänkäynti

Sisällä tunnelissa

Sisällä tunnelissa

Jatkoimme matkaamme eräälle farmille, jossa vieljeltiin mm. kahvia. Pääasia, miksi ihmiset tänne tulevat, ovat kuitenkin yllättäen taas kilpikonnat. Täällä ne ovat aivan luonnonvaraisina. vaihdoimme kenkämme kumisaappaisiin ja lähdimme tarpomaan mutaisia polkuja. Pian ensimmäinen jättiläiskilpikonna tuli jo vastaan. Tämä oli oppaamme mukaan pieni yksilö, vain reilut satakiloinen. Seuraava oli jo hieman isompi. Lopulta vastaan tuli kilppari, jonka opaamme arvioi noin 250 kiloiseksi. Tässä menikin pieni tovi, kun porukka kuvautti itseään konnan kanssa. Pari pienempää yksilö tuli vielä vastaan ennen kuin palasimme takaisin lähtöpaikkaamme. Siellä siemailimme hieman virvokkeita ja saimme tuoreita hedelmiä. Samalla katselimme oppaamme ottamia valokuvia koko Galapagos-reissun ajalta. Hienoja kuvia!

Tie tukossa

Este ajoradalla

4gal30

4gal31

Kilppari kylvyssä

Kilppari kylvyssä

4gal36

4gal37

4gal38

4gal39

4gal40

4gal41

Illalla kävimme vielä ryhmämme kanssa yhteisellä illallisella paikallisella iltatorilla. Kadunpätkä oli täynnä erilaisia kojuja ja pöydät oli kadulla. Kuten muuallakin Galapagossaarilla, niin myös täällä meren antimet olivat olivat pääosassa ruokalistoilla. Moni seuruestaamme ottikin hummeria. Me tyydyimme tuttuun tonnikalaan. Kyllä tuore tonnikala purkikaman voittaa. Mitään sen suurempia jäähyväisbileitä ei ollut, koska seuraavana aamuna olisi aikainen herätys ja lähtö kohti lentokenttää.

4gal42

4gal43

Iltatori

Iltatori

4gal45
Seuraavana aamuna lähdimme varhain ajamaan saaren toiseen päähän. Siellä astuimme vielä lauttaan ja siirryimme Baltran saarelle, jossa Galapagossaarten toinen lentokenttä sijaitsi. Lensimme taas Guayaquilin kautta Quitoon. Lähes kolmenkymmenen matkan aikana lennetyn lennon jälkeen tämä oli kyllä jännittävin. Quiton lentokenttä sijaitsee erittäin hankalassa paikassa korkeiden vuorten välissä eikä yli 3000 metrin korkeus helpota olosuhteita. Jo lähestymisvaiheessa kone pomppi ilmakuopissa aika lailla. Tuuli oli erittäin hankala ja kone vaappui aika lailla. Kone laskeutui jo todella matalalle, kunnes viime hetkillä kapteeni veti koneen ylös uuteen nousuun.

Vähän ajan kuluttua tuli kuulutus, että olosuhteiden vuoksi oli pakko keskeyttää laskeutuminen. Yrittäisimme vielä toisen kerran, mutta jos sekään yritys ei onnistuisimme, laskeutuisimme toiselle kentälle. Kone nosti korkeutta aika pitkään ja joutui tekemään pitkän lenkin, että pääsi tekemään uuden yrityksen. Tämä laskeutuminen kuitenkin onnistui, vaikka meno oli tälläkin kerralla aika vaappuvaa. Vaikka yleensä taputtaminen laskeutumisen jälkeen ei kuulu reittilennoilla tapoihin (paitsi Argentiinassa), niin tällä kertaa miehistö sai ansaitsemansa aplodit matkustajilta. Tällä kertaa oli pakko todeta, että kyllä hieman jännitti laskeutumisissa. Taisi olla pahin lento, missä olen ollut. Mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Illalla meillä oli vielä edessä mukava laukkujen pakkaamisoperaatio ennen lähtöä lentokentälle aamuyön tunteina.

Takaisin Quitossa

Takaisin Quitossa

Galapagossaarten kartta

Galapagossaarten kartta